Eniten elämässä arvostan vapautta, vapautta elää niinkuin haluaa, vapautta sanoa tunteet ja tuntemukset ja vapautta hengittää ilmaa ilman toisen kontrolloivia kahleita ja määräilevää ääntä, joka tunkeutuisi loppuiäksesi sisällesi kalvamaan sinua.
Kukaan ei paina minua siiviltäni enään alas eikä estä mua elämästä omaa elämääni. Saan olla juuri sellainen kuin olen ja saan tehdä mitä haluan, vaikka oma pääni on nykyään pahin viholliseni. Sentään se on minun harteillani.
Vielä 2 vuotta sitten en tiennytkään sanasta 'vapaus' yhtään mitään, vaikka sydämeni sitä haikailikin jo pidemmän aikaa. Olin kahleissa, joissa omille ajatuksille ei ollut senttiäkään tilaa, sillä olin narsistin uhri 6 vuotta sekä ykkösestä kakkosluokalle porukan kiusaama jolle ei jätetty hetkeksikään rauhaa.
Jouduin katselemaan ja kuuntelemaan narsistia melkein jokaisena päivänä jokaikisenä viikkona, asuihan tuo korttelin päässä, oli samalla luokalla ja samassa harrastuksessa -rakkaassa ratsastuksessa ja talleilussa.
Sielu siinä kärsi, sain kuulla useampaan otteeseen kaikki mahdolliset paskamaisuudet itsestäni mitä keksiä voida ja kun itsetuntoni murskautui eli kun tämä mun haukkuminen ei enään tuntunut melkein ollenkaan pahalta, sain kuulla kaikki mahdolliset paskamaisuudet kaikesta mistä välitin enkä saanut pitää muita "kavereita" tai ainakaan hengata niiden kanssa. Mikäli en totellut.. Hän haukkui kaverini pystyyn ja kertoi kamalia asioita mulle - myös niille musta etteivät ne varmasti haluaisi kaveerata.
Olin aivan yksin sen kynsissä ja vaikka ainakin 4 muuta sivu-uhria/oikeasti sen kaveria pyörivät mukana, ei kukaan tehnyt koskaan mitään. Ei edes sillon kun kiusaaminen toteutui fyysisenä väkivaltana. No, eipä mulla valittamisen varaa ole kun en itsekkään tehnyt asialle mitään (muutaman kerran en enään jaksanut, mutta puuttuessani asiat vain pahenivat) ja jouduin itsekin narsistin rinnalle, sekä sanomaan ja toteuttamaan muille hirveitä asioita. Onnekseni he kaikki tiesivät kuka oli sanojen takana, olivathan hekin joutuneet sanomaan aikalailla samoja asioita ja kyllähän sen nyt erottaa.
Elämäni oli täyttä helvettiä masennukseni ja ahdistukseni kanssa, mutta se muuttui vielä pahemmaksi päästessäni eroon narsistista. En osannut tehdä mitään ja kahleet poistuivat liian nopeasti. Yhtäkkiä sain liikaa happea enkä pystynyt käsittelemään sitä määrää ja menetin rytäkässä monta ystävääni kun sosiaalliset taitoni olivat -100.
Ja silti jouduin katselemaan sen naamaa, sekä joka päivä päähääni iski muistoja ja sanoja. Tässä vaiheessa pästäni kääntyi viholliseni ja siitä tuli sivuääni, joka toisti narsistin sanoja ja hoiti homman vielä paskemmaksi.
Teksti oli tosin vain todella ohut pintaraapaisu miltä tuntui, sillä en usko että kovinkaan moni - jos kukaan - luki tätä tekstiä ellei sitten tuo kusipää itse. Moi vaan, ois vähä sanoja sulle, mutta antaa olla semmosen ihmispaskakasan joka ei ees yritä.
Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka paljon, ehkä seuraava postaus aiheesta on superpaljon positiivisempi ja kertoo millä olen selvinnut tähän asti ja miten pääsin pois narsistin kuristavasta otteesta. Ainakin pystyisin siinä postauksessa osoittamaan kunnioitustani. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti