N-cossini, katse Tampere kupliiseen!

Tampere kuplii on tänä viikonloppuna ja olen lauantaina albiino Arminina ja sunnuntaina N:änä.
 Tänään kokeilin N-cossiani, vaikka siitä puuttuu vielä 1 paita ja kengät. Tosiaan kumpikaan ylläolevista paidoista ei kuulu cossiin, mutta hommailen mahdollisimman pian oikean mustan paidan.

Oli kumminkin hieman varauduttava viikonloppuun ja tsekata muokattu peruukki, meikit ja poseeraukset. :)

 Aluksi mikään ei oikein luistanut ja jo valmiiksi pahalla päällä ollessa olin repiä peruukkini ja lyödä päätäni seinään, mutta enpä sitten näköjään sitä tehnyt. Harmittaa kun valitsin tämän hahmon kun en ollenkaan näytä siltä eikä kukaan siis tunnista cossistani Pokemonin N:nää. Se joka tunnistaa ja joka ei tiedä olevani N päätyy jumalakseni xD

Sainpa sentään jotain visiota mitä tulee muistaa sunnuntai-aamuna kuten peruukin takafledan pitäminen tuossa vierellä ja mitä en saa missään nimessä tehdä, kuten ottaa lippistäni pois ja paiskata sitä vain takaisin ilman asettelua. Ompahan taas "No shit Sherlock" -fiilikset :D

Välillä unohdin hymyillä edes pienesti, kuvasin itse huonommalla kameralla, cossi ei ollut kunnolla päällä enkä ollut meikannut kulmakarvojani.. Pari yber-wierdoa ja superhomonaisellista kuvaa oli pakko ottaa, onhan kyseessä kumminkin äNäri! 

Hehhe taas tätä laatucossausta, joten toivottavasti sunnuntaiksi meininki on ihan eri. 

Kevätkuvia

Pikkuhiljaa päivistä on tullut hirmuisesti valoisampia kun aurinko paistaa jatkuvasti, lumet sulailevat ja kaikki vihreä rupeaa kasvamaan; Kevät on jyäräämässä talvea tieltään kovaa vauhtia jo!

Toisaalta muta ja märkä loska eivät kuulu mieltymyksiini, varsinkaan tallilla ollessa.. Kaikki valkoinen (plus muutkin värit) ovat heti mutapisaroiden tai mutakerroksen peittämänä, 'jjees'.. :D

Lähipäivinä oon pelaillu ihmeellisen paljon nintendo ds:sää (heppapelejä hehhe..), katellu telkkaa, homehtunu koulussa ja soittanu pienoa. Plus tietenkin hoidellut kouluhommia, ollut tallilla ja hoitanut muitakin elukoita.

Pienin koiramme menetti viime viikolla turkkinsa, ja pörrökasasta tuli kalju rotta. Susku pääsi myös hyväksi malliksi takapihalla hengailessamme, vaikka nykyisen ohuen turkin vuoksi emme voineet olla kauaa. Muuten pikkutassulle tulee kylmä.

Kun paricosplaysi pari on Poni; Photoshoot Armin Arlertina Sunnyn kera

Kuvia on kameralla rajattu, muuten muokkaamattomia

Tänään koulukisojen peruunnuttua päätimme äiskäni kanssa photoshoottailla Sunny mukana, vaikka melkeinpä kaikki oli ajatusta vastaan; Arminin valjaisiin meni reilu 2h, tallilla tuuli niin että meinasi lähteä lentoon, mutaa ja loskaa oli joka puolella ja maneesin vieressä olevat koirat ja hevoset riehuivat.

Paitsi näihin selfieihin lisäsin kontrastia ja laitoin ne kollaasiin

Tallilla epäilytti ja hieman pelottikin muiden hevostenomistajien mietteet kävelessäni talliin oudoilla meikeillä ja piilareilla, ja vaikka olen muutenkin outo niiden mielestä tämä vie yksinkertaisesti pääpokaalin 'oudosta toiminnasta tallilla by Henna'.

Kukaan ei ainakaan kehdannut sanoa mitään, ja yhdelle tallilaiselle pystyy asiasta puhumaan, sillä hän on myös harrastanut cosplayn lähisukulaista larppausta ennen cosplayn läpimurtosuosiota Suomeen ja käynyt coneissa.

Jouduin peruukin vuoksi ratsastamaan ilman kypärää, mikä ei ole kovin järkevää ponilla joka on rodeomestari ja noh, Poni isolla P:eellä. Sunny osasi kumminkin käyttäytyä hirmumallikkaasti ja poni olikin oikea supermalli. <3

Kaikesta huolimatta kaikki meni nappiin ja onnistuneita kuvia tuli valtava määrä, enemmän kuin laki sallii eikä pääni haljennut! 

*click* Postaus toisessa blogissani, enemmän hevosen ja ratsastuksen huomiointia *click*

 Kesken kaiken Sunny päätti ängetä syliin ja antaa pusuja

Vapaus

Slipknot ~ Skin Ticket

"You wanna fly, you got the give up the shit that weighs you down"

Eniten elämässä arvostan vapautta, vapautta elää niinkuin haluaa, vapautta sanoa tunteet ja tuntemukset ja vapautta hengittää ilmaa ilman toisen kontrolloivia kahleita ja määräilevää ääntä, joka tunkeutuisi loppuiäksesi sisällesi kalvamaan sinua. 

Kukaan ei paina minua siiviltäni enään alas eikä estä mua elämästä omaa elämääni. Saan olla juuri sellainen kuin olen ja saan tehdä mitä haluan, vaikka oma pääni on nykyään pahin viholliseni. Sentään se on minun harteillani.

Vielä 2 vuotta sitten en tiennytkään sanasta 'vapaus' yhtään mitään, vaikka sydämeni sitä haikailikin jo pidemmän aikaa. Olin kahleissa, joissa omille ajatuksille ei ollut senttiäkään tilaa, sillä olin narsistin uhri 6 vuotta sekä ykkösestä kakkosluokalle porukan kiusaama jolle ei jätetty hetkeksikään rauhaa. 

 Jouduin katselemaan ja kuuntelemaan narsistia melkein jokaisena päivänä jokaikisenä viikkona, asuihan tuo korttelin päässä, oli samalla luokalla ja samassa harrastuksessa -rakkaassa ratsastuksessa ja talleilussa. 

Sielu siinä kärsi, sain kuulla useampaan otteeseen kaikki mahdolliset paskamaisuudet itsestäni mitä keksiä voida ja kun itsetuntoni murskautui eli kun tämä mun haukkuminen ei enään tuntunut melkein ollenkaan pahalta, sain kuulla kaikki mahdolliset paskamaisuudet kaikesta mistä välitin enkä saanut pitää muita "kavereita" tai ainakaan hengata niiden kanssa. Mikäli en totellut.. Hän haukkui kaverini pystyyn ja kertoi kamalia asioita mulle - myös niille musta etteivät ne varmasti haluaisi kaveerata. 

Olin aivan yksin sen kynsissä ja vaikka ainakin 4 muuta sivu-uhria/oikeasti sen kaveria pyörivät mukana, ei kukaan tehnyt koskaan mitään. Ei edes sillon kun kiusaaminen toteutui fyysisenä väkivaltana. No, eipä mulla valittamisen varaa ole kun en itsekkään tehnyt asialle mitään (muutaman kerran en enään jaksanut, mutta puuttuessani asiat vain pahenivat) ja jouduin itsekin narsistin rinnalle, sekä sanomaan ja toteuttamaan muille hirveitä asioita. Onnekseni he kaikki tiesivät kuka oli sanojen takana, olivathan hekin joutuneet sanomaan aikalailla samoja asioita ja kyllähän sen nyt erottaa. 

Elämäni oli täyttä helvettiä masennukseni ja ahdistukseni kanssa, mutta se muuttui vielä pahemmaksi päästessäni eroon narsistista. En osannut tehdä mitään ja kahleet poistuivat liian nopeasti. Yhtäkkiä sain liikaa happea enkä pystynyt käsittelemään sitä määrää ja menetin rytäkässä monta ystävääni kun sosiaalliset taitoni olivat -100.

 Ja silti jouduin katselemaan sen naamaa, sekä joka päivä päähääni iski muistoja ja sanoja. Tässä vaiheessa pästäni kääntyi viholliseni ja siitä tuli sivuääni, joka toisti narsistin sanoja ja hoiti homman vielä paskemmaksi.

Teksti oli tosin vain todella ohut pintaraapaisu miltä tuntui, sillä en usko että kovinkaan moni - jos kukaan - luki tätä tekstiä ellei sitten tuo kusipää itse. Moi vaan, ois vähä sanoja sulle, mutta antaa olla semmosen ihmispaskakasan joka ei ees yritä.

Voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka paljon, ehkä seuraava postaus aiheesta on superpaljon positiivisempi ja kertoo millä olen selvinnut tähän asti ja miten pääsin pois narsistin kuristavasta otteesta. Ainakin pystyisin siinä postauksessa osoittamaan kunnioitustani. :)